Abulafiasta löysin kertomuksia toisista paoista. Mietin niitä toissail-
tana periskoopissa kuunnellessani pimeässä narahduksia, kitinää,
kolahduksia – ja rauhoittelin itseäni sillä että museot, kirjastot ja
vanhat talot juttelevat aina itsekseen öisin. Vanhat kaapit ja ikkunan-
pielet liikkuvat illan kosteudessa, rappaukset rapisevat vaivaista mil-
limetri sadassa vuodessa –vauhtia, seinät haukottelevat. Et voi nyt
lähteä pakoon, sanoin itselleni, sillä olet tullut tänne ottamaan selvää,
mitä on tapahtunut ihmiselle, joka hullunrohkeasti (tai epätoivoise-
na) on päättänyt lakata juoksemasta pakoon, ja ehkä sillä vain kiireh-
tinyt moneen kertaan lykkäämänsä totuuden kohtaamista.[Umberto Eco: Foucaultin heiluri, s. 146. WSOY, Juva 2009.]
np. Aesop Rock - Night Light
